Kumpi oli ensin, Southern Maryland-paikallislehti kotikutoisine artikkeleineen elämästä eteläisessä Marylandissa, vai piinkova superbrändi Playstation 3?
Oli miten tahansa. Tämä PS3 spotti josta todennäköisesti kaikki kynnelle kykevät ovat jo vauhkonneet aikaa sitten, nosti ihon kanaliemikuutiolle välittömästi kun pääsin jutun jyvälle. Kuka sanoi että mainosten täytyy aina olla 30 sekkaa? Suksikoon nunnaluostariin. Aika menee eteenpäin ja vallankumous tikittää nurkan takana. Joka hetki.
Pitkästä aikaa pysäyttävä levynkansi. Kuvassa on oikein sorminkosketeltavan seesteinen tunnelma. Ilma on tahmeana työmies-hiestä, röökistä, dieselistä, sonnasta ja vanhasta paistinrasvasta. Ihan toista maata kuin puuteroidut poseerauslevynkannet kliinisissä studioissa. Tätä kuvaa ei ole tarvinnut lavastaa. Katse, rahat pöydällä, krapulainen turvotus ja rööki kertovat kaiken. Kameramies on ainoastaan kääntänyt pullojen etiketit piiloon, senkin vasta sitten kun kaljatehtaan johto on räkäisesti nauraen kieltäytynyt sponsoroimasta artistia. Tony de la Rosalla oli Gainsbourgilais-Irwiniläinen meininkiote. Salut!
Löytö: LP Cover Lover
Nyt se aukesi ihan uudella tavalla. Piiloviesti. Toinen taso. Toinen tulkinta. Tässä aikaisemmin bloggaamassani intialaisessa mainoskuvassa on nimittäin rajua ajankohtaisuutta. Mestarietsivä tyttökultani selvitti kuvan keskellä seisovan pyssymiehen henkilöllisyyden. Kuva on pääosin vanha, vuodelta 1922, kuninkaalliselta metsästysretkeltä joka suuntautui ihmeelliseen Intiaan.
Erittäin ajankohtainen vanhasta kuvasta fiksattu mainoskuva on siksi että kuten tiedämme prinssi Harry, eli Walesin Prinssi Henry, Charlesin ja Dianan nuorempi on lähdössä Irakiin metsästämään kapinallisia.
Erittäin ajankohtainen mainoskuva on siksi että keskellä metsästysase kädessä patsasteleva kaveri on myös ollut aikoinaan Walesin prinssi. Edward VIII, mies joka oikeamielisenä luopui kruunustaan rakkauden tähden.
Nyt siis polttavaksi kysymykseksi nousee, mitähän mieltä Englannin kuninkaallisessa hovissa ollaan kyseisestä mainosjulisteesta? Siinä sentään esitetään Windsorin kuninkaallisen suvun edesmennyt jäsen melkoisen epämääräisessä yhteydessä, täysin viileänä turistin tappajana. Toki mainosjulkan asia on tärkeä sinällään, Tiikereiden ja turismin pelastaminen, mutta onkohan kenelläkään käynyt tätä photoshopatessa mielessä, että kyseessä ei ole kuka tahansa metsästäjä, vaan ihan oikea kuninkaallinen. Tästä voisi periaatteessa joku heikkohermoisempi kuninkaallinen hermostuakin.
Edwardin vieressä vasemmalla seisoo Lordi Louis Mountbatten, jonka IRA vuonna 1979 räjäytti hengiltä purjehdusretkellä. Hannibal Lecterin isoisän näköisen miehen henkilöllisyys on vielä auki. Tarkemmalla tsuumailulla huomasin kuvan photoshoppailun olevan aika heikkoa tasoa. Ruohontupsuja on lisäilty ja kiviä ripoteltu peittämään aikaisemmin paikalla ollutta tiikeriä. Tämä ajatus palauttaakin mieliin tosiseikan, parempi pelastaa yksikin tiikeri kuin kuninkaallisten, varsinkin jo kuopattujen maine.
Tuolta löysin runon, joka sopii kuin luoti piippuun tähän loppuun. Se on kirjoitettu Walesin prinssi Edwardin vuoden 1922 metsästysretkeä Intiassa silmällä pitäen. Melkein voisi saman runon lausua kun uuden polven prinssit metsälle nyt käy..
Beautifully he will shoot,
Many a royal tiger brute,
Laying on their backs they die,
Shot in the apple of the eye!
Tästä on tehnyt mieli mainita jo pitkään. Elokuvafriikkailijana ja julistetaiteen ystävänä tämä sivusto oli kuin pääsy puolitiehen taivasta. Sivustolla on ladattavissa työpöydän taustalle kuvia Criterionin julkaisemista krhm…taide-elokuvista. Vihaan tuota termiä.
Kun uskalsin 16-vuotiaana irrottautua Uunojen ja Rambojen silloisesta ylivallasta, tajusin että en ollut nähnyt yhtään todellista elokuvaa. Sellaista jonka haluaisin mukaan autiolle saarelle rannalle rakennettavaan ulkoilmateatteriin. Enoni on toista maata voisi olla yksi niistä jotka kelpuuttaisin katsottavaksi pitkien öiden riemuksi. Juliste on monilahjakkaan oscar-voittaja Pierre Étaix’n käsialaa. Graafikko, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, klovni, koomikko…
Selkäni takana seinällä on toinen Pierre Ètaix’n, kohta 80-vuotiaan miehen aikanaan loihtima juliste.
”Tiikereiden tappaminen tappaa turismin”.
En tiedä olisinko nauranut tälle edes hieman jos virginialaisessa oppilaitoksessa ei olisi tapahtunut alkuviikosta aivan kaameita. Oman makuni tuntien, melko varmasti olisin. Tässä on Monty Pythonilla kuorrutettu vakavaa aihetta. Nyt, kun pää on täynnä ajatuksia virginialaisesta oppilaitoksesta, fiilis tätä katsoessa on musta ja murheellinen. Tämä ei vaan toimi tällaisina päivinä.
Hienosti tehty kuva. Hannibal Lecterin isoisä toinen oikealta.
Elän kaksoisblogielämää. Toinen blogini on pakotie tästä maailmasta. Ja ihan hyvää harjoitusta.
Joskus pääsee näin lähelle. The Ark.
Haluaisin kissan. Sellaisen joka tekee jäyniä. Juuri tällaisia. Kohteliaita mutta pirullisia tempauksia. Mutta tämähän on koiranruokamainos. ”Ehkä olisi aika vaihtaa kevyempään Pedigree koiranruokaan”. Mutta haluan tuollaisen kissan. Haluan tuollaisen nerokkaan ja pirullisen kissan joka hoitaa naapuruston häiriköt puolestani. Koska sille on enemmän käyttöä. Koira on kiva yksinäisellä kujalla, varsinkin jos se on isompi kuin minä, mutta kissassa on järkyttävän ihailtavaa omatoimisuutta ja oveluutta. Sellaista Jeeves-henkeä. Se hoitaa. Haluan tuollaisen kissan, viekää se koiranruokapömpeli muualle.
Viikon mainoskuva! Tässä kuvassa on kaikki. Vanhan koulun casanova sambaa astmapiipun voimalla kahta leidiä. Brasilialaisen kauppakeskuksen kampanja on räväkästi poikkiteloin perinteisen vanhus-imagon kanssa. Näin elämää pitää elää. Tappiin asti. Ai että.
Äkkäsin tuolta tietysti.
Irlantilainen TV-kanava TG4 mainostaa tv-sarjaa.
Sexhibition-messut mainostaa.
Kumpikohan näistä mainoskuvista oli ensin? Ja onko sillä lopulta mitään väliä? Mutta kuitenkin, yksivuotias Toista maata blogi ei voi olla kysymättä näitä kysymyksiä. Ovatko molemmat jostain eroottisten mainoskuvien kuvapankista tempaistuja? Kummassakin kuvissa on paljon samoja elementtejä. Opettajattaren vaatetuksen, kampauksen ja asennon lisäksi roskakori oikealla, omena vasemmalla, karttapallo oikealla. Ja mitä tuolla ylemmällä opettajattarella on vasemmassa kädessään. Onko se setelitukku? Onko kyseessä kuuluisa eroottinen maalaus jota tässä matkitaan? Vai onko kyseessä globaali, lähes kaikkien miesten fantasia jonka kaikki näkevät samalla tavalla? Viimeinen kysymys on lopulta kaikkein tärkein. Kumpi näistä on parempi mainos? Terveisiä muinaiselle saksankielen opettajalleni. Ainoa valinnainen aine jota en ottanut kiinnostuksesta ainetta kohtaan.
Tanskalaisen elokuvan erikoistehosteet hätkähdyttävät realistisuudellaan. King Kong kalpene!
Oscar-palkitut visuaalisista tehosteista.
Noin 65 ihmistä kuolee tai vammautuu maamiinasta joka päivä ympäri maailmaa. Osa tietysti tarkoituksella, osa ihan vahingossa. Lukuun eivät sisälly muut, rauhanomaisemmat nisäkkäät. Laskeskelin luvun Ulkoasiainministeriön sivulta. 65 ihmistä päivässä vähemmän kuluttamassa farkkuja.
Samaan aikaan toisaalla puhtoisen mainostoimiston trendikkäällä sohvalla, siinä jääteen lipittelyn keskellä syntyy idea. ”Jeah, tää on kova juttu, miinakentän kestävät, kuolemattomat farkut”. ”Jeesh! Tällä mennään”.
Toista maata 