Kuinka monta kertaa

Ideoita syntyy

olet synnyttänyt nerokkaan idean…

taistellut sen puolesta..

aivan turhaan?

Jatkanut taistelua..

ja voittanut?

Aivan liian harvoin sanon minä.

Vaikka se onkin osa tätä työtä, en varmasti koskaan opi elämään totaalisten vääryystappioiden kanssa. Surkeinta on nähdä ”omien” ideoiden toteutuvan pari vuotta myöhemmin, heikommin toteutettuina, jossain muualla päin maailmaa (katso alla).

Mainokset

Halolla päähän

Vuoden paras tv-maino. Halo-pelin spotti. Mielikuvien ja merkitysten monikerroksisuus kihoaa pilviin. Ihminen taistelemassa koneita vastaan. Mieleen tulevat lapsuuden retket sotamuseoiden käytävillä. Sodan turhuus, kauhea kauneus. Musiikki, se Chopin. Ei enempää selittelyä. Palvon San Fransiscolaisia mainoksen tekijöitä yli soveliaisuuden. Enkä ole edes tämän pelilajityypin ystävä.

Samasta aiheesta huumorimpana. Hervoton sukellus verkkopelaamisen todellisuuteen oivaltavasta suunnasta.

Homo neanderthalensis

Herkkules

Markkinointiviestinnän viikko lähestyy päivä päivältä. Päivä päivältä olen kuitenkin yhä vahvemmin sitä mieltä, että ihmisen pitäisi äkkiä kiivetä takaisin puuhun ja lopettaa höpinät trendeistä, brändeistä, viestinnästä ja mediasta. Ihan oikeasti. Mitä kiireemmin sen parempi. Se on vain korkealentoista silmänlumepuhetta, jonka takana piilottelee edelleen se sama kehittymätön, itsekeskeinen ja väkivaltainen apinaheimo joka koko viime vuosisadan tuhosi toisiaan yhä kekseliäämmillä aseilla. Ja munkit ovat kova juttu porvoolaisessa grilliravintolassa. Järkyttävän supisuomalainen spottikimara. Tästä ei trendibrändiviestintämedia parane.

Iti, taanko leikkiä naulapyttyllä?

guuu

Täydellisen onnistumisen ja täydellisen epäonnistumisen raja on joskus häilyvä. Tämäkin raja selvenee vasta kunnes mittaustulokset tulevat. Oikein onnistunutta mainosiskua varten pitää joskus ottaa riskejäkin. Kuten William Bernbach sanoi, mainonta ei ole tiedettä. Se on suostuttelua joka taas on…taidetta. Tämä naulapäinen lapsi on tietenkin sitä itseään, taidetta. Mutta onnistuuko tämä Hellraiser-vauva suostuttelemaan äidit ostamaan Popeye-pesuainetta? Edes ne kauhukulttileffa-mutsit? Anyone?

Lost vs. Mysteerien saari

1970-luvulla vanhaan kunnon analogiaikaan televisiossa nähtiin ranskalainen tv-sarja ”Mysteerien saari”. Nyt Lost-sarjaa katsellessa on alkanut mieltäni kutitella tuo vanha klassikkosarja. Sarjojen tapahtumissa on aika lailla yhtäläisyyksiä. Olisipa siis jännittävää nähdä tuo poikavuosien suosikkisarja uudelleen. Tässä muutamia samankaltaisuuksia sarjojen välillä.

Missä me olemme?

Lost= Joukko ihmisiä putoaa oudolle saarelle.

Mysteerien saari= Joukko ihmisiä putoaa oudolle saarelle.

Huhuu!

Lost= Kävelyretkiä viidakossa.

Mysteerien saari= Kävelyretkiä viidakossa.

Nimeni ei ole Robinson
Lost= Yksinäinen ja vähän pelottava tyyppi on asustellut vuosia yksin viidakon keskellä. Päähenkilöt ottavat häneen kontaktia.

Mysteerien saari= Yksinäinen ja vähän pelottava tyyppi on asustellut vuosia yksin viidakon keskellä. Päähenkilöt ottavat häneen kontaktia.

Hui hämärää

Lost= Luolia

Mysteerien saari= Luolia

Pum pum
Lost= Parrakkaat miehet aseineen.

Mysteerien saari= Parrakkaat miehet aseineen.

Me tahdomme teille pahaa

Lost= Tuntematonta sakkia heiluu saarella. Näillä on teknologinen ylivoima saarelle pudonneisiin nähden.

Mysteerien saari= Tuntematonta sakkia heiluu saarella. Näillä on teknologinen ylivoima saarelle pudonneisiin nähden.

Piip piip piip

Lost= Tuntematonta teknologiaa

Mysteerien saari= Tuntematonta teknologiaa

Missä vasara on?

Lost= Rakentelua

Mysteerien saari= Rakentelua

Mitkä sitten ovat suurimmat erot näiden kahden sarjan välillä? Mysteerien saaressa ei muistella menneitä eikä siinä ole lainkaan naisia.