Seinähullut mainostajat kuolevat sukupuuttoon

Tunnustetaan tosiseikat. Kertakäyttömainonta hallitsee maailmaamme. Roska.

Tämä kuulaan kaunis dokkari kertoo kestävämmän mainonnan muodosta joka on kuolemassa sukupuuttoon. Stella Artoisilta hieno kulttuuriTEKO. Teko. Tekeminen. Teot ovat markkinointiviestinnän uskottavin ja voimakkain elementti.

Dokumentti ja maalaus. New York, todelliset ihmiset, seinät, historia ja tulevaisuus, elämän maku. Kiitos Stella.

Kampanjasivut.

Via

Matkalla

Jack Kerouacin Matkalla. Beat-sukupolven synnyinlähteillä pörräävä kirjallinen teos. Riemukas ja nostattava tunne nousee rintaan tätä automainosta katsellessa. Autolla ajamisen vapaus. Maailma avoinna.
Kerouacin maineeseen nostanut teos syntyi automatkoilla 51-vuotta sitten 36 metriä pitkälle, nykyään 2,4 miljoonan dollarin arvoiselle paperiliuskalle. Katkeamaton paperi mahdollisti tarinan synnyn. Ei tiennyt Jack että tajunnanvirtakirjoittaminen olisi viisikymmentä vuotta myöhemmin arkipäivää. A4 ei ole enää mittari. Word-dokumentti nielaisee vaikka kokonaisen tietosanakirjasarjan. Viime vuonna Matkalla julkaistiin alkuperäisessä muodossaan ensimmäistä kertaa. Tästä lisää kääntäjän Albatrossi-blogilla.

Ja niin minä shambled jälkeen, kuten olen tehnyt koko elämäni ajan sen jälkeen, kun ihmiset, jotka kiinnostavat minua, koska vain ihmiset minulle ovat hulluja ne, ne, jotka ovat hulluja elää, hullun puhua, hullun on tallennettu, jotka haluavat kaikki samaan aikaan, juuri koskaan haukotella tai sanoa arkipäiväinen asia, mutta polttaa, polttaa, polttaa, kuten fabulous keltainen roomalaiset kynttilät räjähdysmäisesti kuten robotit koko tähteä ja keskellä näet sininen centerlight pop ja kaikki menee ” Awww!
[via]

RISCejä vältellen

Suomalainen mainonta. Se on kaikilla parametreillä mitattuna onnetonta suherrusta.

Mielipide.

Tällä hetkellä televisiossa pyörähtelee 1 mainoskampanja.
Loput ovat jotain harjoitelmia. Mikä tekee tästä suomalaisesta mainonnasta niin pliisua?

Suomalaiset. Me olemme pliisu kansa. Me olemme onnettomia, vakavamielisiä, ylitövarovaisia ja kaiken kukkuraksi käsittämättömän epäkohteliaita. Itseensä käpertymisen moniongelmaisia mestareitta. Suomalainen itsetunto on Nokian brändiarvosta riippumatta jossain ojanpohjan ja viemärin välimastossa. Sarasvuon lisäksi me vihaamme etenkin ihan kaikkia muita suomalaisia. Me puutumme pikkuasioihin ja valitamme, valitamme, valitamme. Missä on Esa Pakarisen haitari?

Henkinen olemuksemme kiteytyy mielikuvaan 52 -vuotiaasta mursuviiksisestä poikamiehestä, joka juo kakat housussa hapanta maitoa ja lämmintä kaljaa sekaisin. Toinen villasukka on kadonnut. Lähimpään naapuriin on 17 kilometriä. Pihalla ruostuva mopo on ollut rikki jo vuosia.

Maassa vallitsee taantumus ja totinen (lue: henkisesti totalitaristinen) tunnelma. Itsesensuuri on äidinkielemme. Ihmiset pelkäävät muutosta. Kaiken pitäisi olla niinkuin ennenkin. Siistiä ja täydellistä. Samaan aikaan mikään ei ole niinkuin ennen. 9-vuotiaat tappavat päivittäin tuhansia ihmisiä. Maailma muuttuu, ystäväiseni.

Kaiken kukkuraksi nämä tunnekuolleet byrokraatit määräävät nuoret elämään elämää vailla itseilmaisua. Hyvä niin.

Onneksi (olkoon) Ollila ja Stubb sentään pohtivat jotain tehtäväksi maabrändillemme. Ehkä me tästä henkisestä nyhveröydestä nousemme. Sillä onhan se niin että hyvin suoritettu markkinointi toimii aina myös sisäänpäin. Kuten sata vuotta sitten eläneet hyvin muistavat.

Mainonnan ja (sen tehon) tappaa loputon laskelmointi, jossa tämä insinöörivetoinen kansakuntamme on ihan liian hyvä.

Levynkansikuvapoju

Whoever controls the media, controls the mind.
Ranskan Fnac-levykauppa osoittaa hyvää reaktionopeutta. Samea signaali kasvaa valtavirraksi muutamassa kuukaudessa. Levynkansinaama, eli Sleeveface on tämän talven internet-byymejä.

Ohjeet. Tarvitset kameran ja vinyylilevyn kannen jossa on kasvot. Laita naamasi eteen levynkansi ja yritä asetella se samaan linjaan kroppasi kanssa. Saatat tarvita tähän tietenkin toisen ihmisen ottamaan kuvan. Räps. Anonyymiä, luovaa, kierrättävää, sympatico.

Sleeveface-sivusto.

Facebookin levynkansipää-yhteisö.

Taidemuotona vinyylinkannet ovat omaa luokkaansa cd-levyihin verrattuna. Senkään takia vinyyli ei kuole koskaan.

Yliannostus Eminemiä


Häijy karkkimainos. Nuori nainen on nappaillut M&M:iä yliannostuksellisen määrän ja lopettanut maanpäällisen taipaleensa!

Ei sentään. Kyseessä on yksi valokuvaaja Daniela Edburgin Drop Dead Gorgeous-kuvista. Mainoskriittinen provokaatio, se tässä ensimmäisenä mieleen tulee. Tämä ei kuitenkaan ole kuulemma ollut ensisijainen tavoite. Edburg kertoo että jos kuviin liittäisi sloganin, ne saattaisivat toimia mainoksina.

Tähän voisi liittää vaikka lausahduksen Too bad is too good. M&M. [tuolta].

Joutsenlammen tulitaistelu

Kiinalaista balettia
En ole koskaan oikein ymmärtänyt balettia. Mutta jos tarjolla olisi kiinalaiseen tapaan aseellisia balettiesityksiä, saattaisi moni kaltaiseni yksinkertainen mies innostua. Trikooasuiset pimut hyppimässä uzit käsissään saisi minut maksamaan pääsylipusta korkeakulttuurin salattuun maailmaan. Lauri Törnin rintamaseikkailuista saisi myös monivaiheisen baletin. Matrix on jo balettia valkokankaalla, miksei myös lavalla?

Taide on parhaimmillaan ihan jees.

Levynkansi tuolta.

Enoni on taustakuva

Enoni on Jacques Tati

Tästä on tehnyt mieli mainita jo pitkään. Elokuvafriikkailijana ja julistetaiteen ystävänä tämä sivusto oli kuin pääsy puolitiehen taivasta. Sivustolla on ladattavissa työpöydän taustalle kuvia Criterionin julkaisemista krhm…taide-elokuvista. Vihaan tuota termiä.

Kun uskalsin 16-vuotiaana irrottautua Uunojen ja Rambojen silloisesta ylivallasta, tajusin että en ollut nähnyt yhtään todellista elokuvaa. Sellaista jonka haluaisin mukaan autiolle saarelle rannalle rakennettavaan ulkoilmateatteriin. Enoni on toista maata voisi olla yksi niistä jotka kelpuuttaisin katsottavaksi pitkien öiden riemuksi. Juliste on monilahjakkaan oscar-voittaja Pierre Étaix’n käsialaa. Graafikko, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, klovni, koomikko…

Selkäni takana seinällä on toinen Pierre Ètaix’n, kohta 80-vuotiaan miehen aikanaan loihtima juliste.

Kunniattomat paskiaiset

Inglorious Bastards

Quentin Tarantinon Inglorious Bastards-ikuisuusprojektiin liittyen eilen oli mielenkiintoinen digi-tv ilta. YLE Teemalta tuli jälleen taattua B-luokan viihdettä, kolmekymmentä vuotta sitten teattereissa pyörineen Panssarijunalla Helvettiin (Quel Maledetto Treno Blindato/Inglorious Bastards) sotafilkan muodossa. Tarantino on jo kymmenisen vuotta työstänyt käsikirjoitusta sotaelokuvaan joka kantaa samaa nimeä kuin tuo italosotalo. Everything Tarantino sivuilta löytyvien puolivirallisten heittojen, puolivirallisten lausuntojen ja epämääräisten arvailujen perusteella kuusituntisessa testosteronirymistelyssä kuolemattomia repliikkejä heittelisivät Bruce Willis, Adam Sandler, Michael Madsen, Sylvester Stallone, Tim Roth, Eddie Murphy ja alkuperäisen Inglorious Bastardsin Bo Svenson. Käsikirjoitus on Tarantinolla jo viimeistä sivua vaille valmiiksi naputeltuna ja ensi vuodesta puhutaan.

Alkuperäinen IB on tietenkin puuduttavaa katsottavaa ilman asianomaista hilpeydellistä asennoitumista.