Seinähullut mainostajat kuolevat sukupuuttoon

Tunnustetaan tosiseikat. Kertakäyttömainonta hallitsee maailmaamme. Roska.

Tämä kuulaan kaunis dokkari kertoo kestävämmän mainonnan muodosta joka on kuolemassa sukupuuttoon. Stella Artoisilta hieno kulttuuriTEKO. Teko. Tekeminen. Teot ovat markkinointiviestinnän uskottavin ja voimakkain elementti.

Dokumentti ja maalaus. New York, todelliset ihmiset, seinät, historia ja tulevaisuus, elämän maku. Kiitos Stella.

Kampanjasivut.

Via

Mainokset

Kritiikkiä ilman rajoja

Big Brother go fuck yourself

You’ve made an effective piece of bullshit propaganda

What a bullshit video

Toimittajat Ilman Rajoja järjestön filmi herättää näemmä tunteita.

Kommentit poimin filkan sivulta YouTubesta. Tätä Big Brother-henkistä testi-videota nuuhkiessa alitajunnan sakeimmista hämäristä nousivat itkevän lapsen veren ja pölyn tahrimat kasvot. Sitten mieleen nousivat monet kriisipesäkkeet, Bosniat, Somaliat ja Pakistanit. Sitten mieleen tulivat toimittajien ja kuvaajien tekemä vaarallinen työ kentällä. Sitten mieleen tuli YLEn Katri Makkonen: 1 & 2.

Really…a bullshit video?

Ali-tajuton tutkimus: seksi ei myy

Let’s face it. Mainonta, markkinointi, myynninedistäminen jne. kuten tiedämme on ihmisten tarpeisiin vaikuttamista. Ihmiset manipuloidaan/voidellaan/”tiedotetaan” ostamaan asioita, astioita, jännittäviä esineitä, muovisia hamstereita ja palveluita. Ihmisille synnytetään tarpeita. Ihmisiä ohjaillaan. Ihmisiä ohjaillaan ostamaan mielummin tuote X:ää kuin tuote Z:taa. Aikakauslehdistä on tullut tuotekatalogeja. Markkinointi levittäytyy peleihin, ohjelmasisältöihin, yllättäviin paikkoihin. Neuromarkkinointi vetoaa suoraan alitajuntaamme niin että emme tajua. Me ohjaudumme värien, äänien ja hajujen perässä. Rationaalisuutemme on tiessään kun shoppailemme. Kyllähän me tämän tiedämme.

Mutta ei se mitään, sehän on ihan hauskaa (jos sitä ei ajattele liikaa). Olla turvallisesti ohjailtuna tuotteiden keskellä. Mielummin kauppaherrojen sätkynukkena kuin päämäärättömästi ajelehtivana epäihmisenä.

Tuoreehko tutkimus futuristi-brändi-mieheltä Martin Lindströmiltä on saanut paljon huomiota halki rahaa tekevän maailman. Mies myy kirjaa nimeltä buy-ology.  2000 ihmistä tutkittiin kolmen vuoden aikana. Tulokset pähkinänkuoressa: logot eivät toimi, tupakka-askien varoitustekstit eivät toimi eikä seksi myy. Suurin osa ostamistamme asioista kaupassa perustuu täysin alitajuisiin päätöksiin. Meitä tanssitetaan.

Lindströmin haastattelu.

Teknokekko.


Mitä nyt widgetit

Jos Helsinki ja Tukholma olisivat olleet ehdolla Yhdysvaltain presidentinvaaleissa…

Ruotsalaiset on niiiiiin paljon makeempia, tyylikkäämpiä ja rennompia kuin suomalaiset. Ja aah, ruotsin kieli, silkkaa sulosointua. Rakastan myös Pitkätossun Peppiä ja Saariston Lapset ja Hylje-elokuvaa (Tjorven, Båtsman och Moses).

Testaa omat kuhinasi nyt-widgetti-sivulla. Laajakaista-USB-korttia mainostavalla saitilla ei ole mitään tekemistä Sanomien julkaisun kanssa. Valitettavasti Nyt ei ole oivaltanut olla tarpeeksi nyt.

[via]

Brändityö on lyhytjänteistä puuhaa

Martti Ahtisaari ei polje paikoillaan
Martti Ahtisaari ei polje paikoillaan

Ulkoministerimme Alexander Stubb sen tietää. Brändityö on lyhytjänteistä puuhaa jossa yksikin onnenkantaimoinen tai yllättävä menestys tekee tarpeettomaksi tuotteen/palvelun/maan jalostamisen entistäkin paremmaksi. Stubbin tämänpäiväisen ”lausunnon” mukaan Suomi ei tarvitsekaan enää maabrändityöryhmää. Syynä tähän on Martti Ahtisaaren upea Nobelpalkinto. Suomineito on nyt hakattu kaikkien maailman kansojen massatajuntaan täydellisen uudenlaisena ja houkuttelevana paikkana. Valtavan hieno juttu!

Olenkin aina miettinyt mitä ne suuret markkinointikeisarit paasaavat pitkäjänteisyydestä brändityössä. Puhutaan brändin rakentamisesta ikäänkuin kyseessä olisi joku helkutin Baabelin torni. Ehei! Ei sen tarvitse olla pitkäjänteistä. Meille riittää tämä. Se oli tässä. Brändin voi synnyttää suhaisemalla, viuhtomalla ja pikaisesti jotain ideoita heittelemällä. Ei siihen tarvita mitään naurettavia suunnitelmia.

Nyt kun rauta on taottu Nobelilla kuumaksi se kannattaa jättää jäähtymään! Ei kannata liikaa kuumottaa. Suomi-brändi on nyt valmis. Meillä menee jälleen hyvin!

P.S. Eräs Josef Stalin oli kaksi kertaa ehdolla samaisen Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Ähäkutti.

Ensin ajattelin että en kirjoita tähän yhtään mitään. Julkaisen vain nuo kaksi linkkiä ilman otsikkoa ja selittelyä.

Linkki

Linkki

Sitten päätin kirjoittaa nuo alkusanat. Päätin kuitenkin olla lisäämättä otsikkoa. Kerrankin.

Nuo ylläolevien linkkien blogi-kirjoitukset ovat rikastuttaneet ja laajentaneet näkemystäni alasta jota rakastan. Oloni on kuin humalaisella bätmänillä. Riudun copywriterismin oudommalla puolella. Sanat syntyvät epäkaupallisuuden kehdossa jossa sana mainos saa ihmiset kihisemään. Kuitenkin tehtäväni on myydä ja rakastuttaa. Tuulimyllyt ovat isoja punaisia. Takanani on melkoisen metka matka ristiriitaisuuksien tulituksessa. Kirjoitan lämpimästi ihmisistä jotka vihaavat tai ainakin häpeävät sitä mitä teen.
Ohjenuorani kirjoittamisen tiellä.

1. Ideat ovat kaiken aa ja oo. Jos ei ole yhtään ideaa ei ole yhtään ideaa tehdä yhtään mitään.

2. Tunne kohteesi kuin itsesi. Elä tai eläydy.

3. Kirjoita itsesi näkymättömäksi.

4. Uskalla olla mahtava.

Rakkain terveisin kaikenkaltaisille.

Toista maata.

RISCejä vältellen

Suomalainen mainonta. Se on kaikilla parametreillä mitattuna onnetonta suherrusta.

Mielipide.

Tällä hetkellä televisiossa pyörähtelee 1 mainoskampanja.
Loput ovat jotain harjoitelmia. Mikä tekee tästä suomalaisesta mainonnasta niin pliisua?

Suomalaiset. Me olemme pliisu kansa. Me olemme onnettomia, vakavamielisiä, ylitövarovaisia ja kaiken kukkuraksi käsittämättömän epäkohteliaita. Itseensä käpertymisen moniongelmaisia mestareitta. Suomalainen itsetunto on Nokian brändiarvosta riippumatta jossain ojanpohjan ja viemärin välimastossa. Sarasvuon lisäksi me vihaamme etenkin ihan kaikkia muita suomalaisia. Me puutumme pikkuasioihin ja valitamme, valitamme, valitamme. Missä on Esa Pakarisen haitari?

Henkinen olemuksemme kiteytyy mielikuvaan 52 -vuotiaasta mursuviiksisestä poikamiehestä, joka juo kakat housussa hapanta maitoa ja lämmintä kaljaa sekaisin. Toinen villasukka on kadonnut. Lähimpään naapuriin on 17 kilometriä. Pihalla ruostuva mopo on ollut rikki jo vuosia.

Maassa vallitsee taantumus ja totinen (lue: henkisesti totalitaristinen) tunnelma. Itsesensuuri on äidinkielemme. Ihmiset pelkäävät muutosta. Kaiken pitäisi olla niinkuin ennenkin. Siistiä ja täydellistä. Samaan aikaan mikään ei ole niinkuin ennen. 9-vuotiaat tappavat päivittäin tuhansia ihmisiä. Maailma muuttuu, ystäväiseni.

Kaiken kukkuraksi nämä tunnekuolleet byrokraatit määräävät nuoret elämään elämää vailla itseilmaisua. Hyvä niin.

Onneksi (olkoon) Ollila ja Stubb sentään pohtivat jotain tehtäväksi maabrändillemme. Ehkä me tästä henkisestä nyhveröydestä nousemme. Sillä onhan se niin että hyvin suoritettu markkinointi toimii aina myös sisäänpäin. Kuten sata vuotta sitten eläneet hyvin muistavat.

Mainonnan ja (sen tehon) tappaa loputon laskelmointi, jossa tämä insinöörivetoinen kansakuntamme on ihan liian hyvä.

Aina ajankohtainen Lai

Räkätaudin piinatessa silmiä ja hengityselimiä on luontevaa heittäytyä sentimentaaliseksi. Claude Lelouchin 1960-luvun iki-ihanan romanttinen klassikkofilmi Mies ja nainen (Un Homme et Une Femme) synnytti Suomalaiseen arkitodellisuuteen kaksi klassikkotunnaria jotka toimivat edelleen. Kuinka monen elokuvan soundtrack pystyy moiseen?
Aikuisen dramaattinen, bossa nova-vaikutteinen jazz osuu maalaavuudessaan täydellisesti keskiöön.
Mikä lienee ollut prosessi Siljan tunnsumusiikin valinnaksi? Ranskalaisen Lai:n sävelet soivat edelleen firman mainonnassa ja viestinnässä. 2000-luvun muistetuimmassa lokkihalauspätkässäkin tunnusmusiikin ensimmäiset nuotit olivat käytössä.
YLE TV2:n Ajankohtaisen kakkosen alkuperäinen tunnusmusiikki on myös kansalaisten tajuntaan porautunut klassikko. En varmasti ikinä unohda miltä tuntui tuijottaa telkusta alkuperäisen ohjelmatunnuksen uhkaavaa ja maagisen juhlavaa tutkakuvaa Lain loistavan pum-pum-pu-dum rummutuksen säestyksellä. Tätäkin musiikkia on raikastettu ajan mittaan, mutta tunnistettavuus pysyy. Kuten pitääkin.
Myös BBC on käyttänyt saman säveltäjän tuotantoa tunnusmusiikkina.
Mestarisäveltäjä Francis Lai:n kotisivu.

Vesikauhua

Vesikauhua

”Juomakelvoton vesi tappaa 8 miljoonaa ihmistä vuodessa”.

Titanicin ja World Trade Centerin uhrit kerrottuna kahdellatuhannella. Tästä tragediasta ei juuri kirjoitella lehdissä. Ei julisteta sotia tai tehdä hulppean hintaisia hollywood-spektaakkeleita. Vaikka syylliset löytyvät keskuudestamme. Mitä tämäkin kertoo Helsingin7päivääsanomalehtiemme tilanteesta? Journalismin tilasta?

Jotenkin Nokian vesikriisi tuntuu teelusikalliselta tähän valtameren kokoiseen ongelmaan verrattuna.

Kovaa mesiziä

[ Löytö ]

Mee vege siitä

Nami nami
Zürichiläinen Hiltl-kasvisravintola tekee ikkunan takana tähyilevistä lihansyöjistä sikoja. Royston Vasey tv-sarjan kannibalistisen vinoutuneet tunnelmat ovat vahvasti läsnä. Vanha täti-tätseriläinen-ryppynaamainen konservatismi rinnastettaan näpsäkästi sikoihin. Poliittisesti aktiivinen ravintolatoiminta tekee pauhulla tuloaan.

Ihminen on sitä mitä hän syö. Eläin tai kasvi. [via]