Hyeenan kakka on kalkkia

Hyeena on ihmisen paras ystävä.
Hyeena on ihmisen paras ystävä.

Sanalla hyeena Google löysi 23 200 osumaa.

Vierasperäisellä sanalla hyena goo-hakukone-gle löysi yli 2,6 miljoonaa osumaa.

Katso Pieter Hugon vangitsevat hyeena- ja apinakuvat.

Hyena Recordsin playeri tarjoaa juurevaa musiikkia soittolistakammoisille.

Hyeenan kakka on kalkkia.

YouTuben hyena-videot.

Rancidin Hyena-biisi kestää 2:54.

Keskiaikainen hyeena-kuvagalleria on hyytävää katsottavaa.

Nukkuva hyeena on söpö.

Flickrin hyeenat kuvakoosteena.

Mainokset

Suomalaiset

Suomalaiset ovat erittäin tervehenkinen ja iloinen kansa.

Suomalaiset antavat anteeksi toisilleen ja etenkin itselleen.

Suomalaiset ovat taitavia puhumaan vaikeistakin asioista suoraan ja toisiaan kunnioittavalla tavalla.

Suomalaiset suvaitsevat erilaisuutta.

Suomessa päättäjät sekä politiikassa että bisneksessä ovat todellisia kansan johtajia.

Suomessa vanhemmat rakastavat lapsiaan ja viettävät näiden kanssa erittäin paljon ns. ”laatuaikaa”.

Suomalaiset voivat erittäin hyvin kaikilla mahdollisilla mittareilla.

Sunnuntai-ajatuksia kuvakollaasisessio. Kuvat löytyivät melkein maailmanlaajuisesta internetistä.

Matkalla

Jack Kerouacin Matkalla. Beat-sukupolven synnyinlähteillä pörräävä kirjallinen teos. Riemukas ja nostattava tunne nousee rintaan tätä automainosta katsellessa. Autolla ajamisen vapaus. Maailma avoinna.
Kerouacin maineeseen nostanut teos syntyi automatkoilla 51-vuotta sitten 36 metriä pitkälle, nykyään 2,4 miljoonan dollarin arvoiselle paperiliuskalle. Katkeamaton paperi mahdollisti tarinan synnyn. Ei tiennyt Jack että tajunnanvirtakirjoittaminen olisi viisikymmentä vuotta myöhemmin arkipäivää. A4 ei ole enää mittari. Word-dokumentti nielaisee vaikka kokonaisen tietosanakirjasarjan. Viime vuonna Matkalla julkaistiin alkuperäisessä muodossaan ensimmäistä kertaa. Tästä lisää kääntäjän Albatrossi-blogilla.

Ja niin minä shambled jälkeen, kuten olen tehnyt koko elämäni ajan sen jälkeen, kun ihmiset, jotka kiinnostavat minua, koska vain ihmiset minulle ovat hulluja ne, ne, jotka ovat hulluja elää, hullun puhua, hullun on tallennettu, jotka haluavat kaikki samaan aikaan, juuri koskaan haukotella tai sanoa arkipäiväinen asia, mutta polttaa, polttaa, polttaa, kuten fabulous keltainen roomalaiset kynttilät räjähdysmäisesti kuten robotit koko tähteä ja keskellä näet sininen centerlight pop ja kaikki menee ” Awww!
[via]

Sukkien ostaminen on musiikkia

Sukkani, sukkani..
Sukkani, sukkani..

Oletko koskaan kokenut vaatteiden ostamisen olevan täydellisen ihana kokemus?  Minä olen. Useimmiten olen kuitenkin katunut jo seuraavana päivänä hankintaani. Se mihin homma eli täydellinen shoppauskokemus yleensä kaatuu on asiakaspalvelu tai sotkuinen putiikki. Sitä on joko liian vähän tai vähän liikaa. Sotkua ja palvelua. Onnistuneimmat myyjät ovat parhaita ihmistuntijoita. Hyvä myyjä ei myy vaan saa ostamaan.

Muistaakseni edesmennyt Isaac Asimov ”ennusti” sci-fi kirjassan ihmisten etääntyvän toisistaan lopulta niin merkittävästi että lisääntymistä varten vanhempien ei tarvitse enää fyysisesti tavata. Kuinka helpottavaa kompleksiselle ihmiskunnalle! Noh, tämähän on jo tapahtunut, joskin pienimuotoisesti. Myös elämänlaatuamme paranavien asioiden ostaminen vailla myyjän ja asiakkaan räpeltämistä samassa fyysisessä tilassa on yleistymässä. Oma saldo: 3 t-paitaa joista mikään ei oikein istu naurettavaan olemukseeni, 50 CD-levyä, 60 DVD:tä, parikolmesataa ämpeekolmosta, käyntikortteja ja kirjoja ja Pacemaker dj-miksaustoosa + pari tietokonetta.
Samainen Asimov, jolle koko maailmankatsomukseni tässä perustan, ennusti robottien tulevan osaksi arkeamme aluksi lelujen muodossa. Tämäkin on jo tapahtunut kirjaimellisesti. Oleellista on leikkiminen ja leikkimielisyys. Leikki pehmentää.

Takaisin vaatekauppaan. Japanialainen Tutuanna tekee sukkien ostamisesta musiikkia ja leikkiä.
Jokainen vaate jota kursorillasi hiplaat luo oman musiikillisen tunnelmansa. Täydellisen shoppauskokemuksen kannalta tässä ollaan jäljillä! Ennen kuin pukeudun japanilaisten teinityttöjen suosimiin vaatteisiin toivon vielä että saisin sovittaa vaatteita virtuaalisesti.

Katso myös.

Outouden ihana kutina

On ollut hauskaa seurata kuinka Seppälä on hyppännyt Dieselin ja Biancon ei niin siloteltuun surrealistiseen todellisuuteen. Spotit asemoivat brändiä junttisuomen kansainvälisimmäksi vaatemerkiksi yhdessä silmänräpäyksessä. Tästä vaan mallia ottamaan. Varsinkin maabrändiryhmä. Suomi on omituinen shamaanien maa. Älkää tehkö tästä tylsää ja tasapaksun turvallista. Kunpa tämän Seppälä-spotin fiilinkiä säilyisi myös ostotilanteeseen. Ei voi tietää. Raportoikaa. Mainossarja kyllä hilaa suomalaisen mainonnan kesäteatteri-elisa-hauskuuden raja-aitoja uusille leveleille. Kaiken ei tarvitse olla rautalankahauskaa ja hymyä ja aurinkoa. Varsinkin jos mainonnan maksajalla on tarve erottua ja…krhm…menestyä. Saapas nähdä kenkä hyvin tämä menee läpi paksunahkaiseen jumppakaljaväestöömme.

Toimisto: Bob Helsinki

Olet hallinnassani
Olet hallinnassani

Samaan aikaan toisaalla Diesel paketoi uusimmat vermeensä vähintäänkin oudolla kultti-meiningillä. Tuolla pyörii erittäin  David Lynchin oloinen hämyinen TV-kanava ja muuta muoti-ihmistä kiihottavaa pöhinää. Globaali Diesel XXX-biletys on luvassa lokakuun 11.  Suomessa tarjoillaan samaa burleskia aktiviteettia kummajaissirkuksen muodossa. Kunpa saisin olla mukana (vink vink).

RISCejä vältellen

Suomalainen mainonta. Se on kaikilla parametreillä mitattuna onnetonta suherrusta.

Mielipide.

Tällä hetkellä televisiossa pyörähtelee 1 mainoskampanja.
Loput ovat jotain harjoitelmia. Mikä tekee tästä suomalaisesta mainonnasta niin pliisua?

Suomalaiset. Me olemme pliisu kansa. Me olemme onnettomia, vakavamielisiä, ylitövarovaisia ja kaiken kukkuraksi käsittämättömän epäkohteliaita. Itseensä käpertymisen moniongelmaisia mestareitta. Suomalainen itsetunto on Nokian brändiarvosta riippumatta jossain ojanpohjan ja viemärin välimastossa. Sarasvuon lisäksi me vihaamme etenkin ihan kaikkia muita suomalaisia. Me puutumme pikkuasioihin ja valitamme, valitamme, valitamme. Missä on Esa Pakarisen haitari?

Henkinen olemuksemme kiteytyy mielikuvaan 52 -vuotiaasta mursuviiksisestä poikamiehestä, joka juo kakat housussa hapanta maitoa ja lämmintä kaljaa sekaisin. Toinen villasukka on kadonnut. Lähimpään naapuriin on 17 kilometriä. Pihalla ruostuva mopo on ollut rikki jo vuosia.

Maassa vallitsee taantumus ja totinen (lue: henkisesti totalitaristinen) tunnelma. Itsesensuuri on äidinkielemme. Ihmiset pelkäävät muutosta. Kaiken pitäisi olla niinkuin ennenkin. Siistiä ja täydellistä. Samaan aikaan mikään ei ole niinkuin ennen. 9-vuotiaat tappavat päivittäin tuhansia ihmisiä. Maailma muuttuu, ystäväiseni.

Kaiken kukkuraksi nämä tunnekuolleet byrokraatit määräävät nuoret elämään elämää vailla itseilmaisua. Hyvä niin.

Onneksi (olkoon) Ollila ja Stubb sentään pohtivat jotain tehtäväksi maabrändillemme. Ehkä me tästä henkisestä nyhveröydestä nousemme. Sillä onhan se niin että hyvin suoritettu markkinointi toimii aina myös sisäänpäin. Kuten sata vuotta sitten eläneet hyvin muistavat.

Mainonnan ja (sen tehon) tappaa loputon laskelmointi, jossa tämä insinöörivetoinen kansakuntamme on ihan liian hyvä.