Let me sell that mother#***%r!

Mainokset

Seinähullut mainostajat kuolevat sukupuuttoon

Tunnustetaan tosiseikat. Kertakäyttömainonta hallitsee maailmaamme. Roska.

Tämä kuulaan kaunis dokkari kertoo kestävämmän mainonnan muodosta joka on kuolemassa sukupuuttoon. Stella Artoisilta hieno kulttuuriTEKO. Teko. Tekeminen. Teot ovat markkinointiviestinnän uskottavin ja voimakkain elementti.

Dokumentti ja maalaus. New York, todelliset ihmiset, seinät, historia ja tulevaisuus, elämän maku. Kiitos Stella.

Kampanjasivut.

Via

Alusvaatteet pois kadunvarsimainonnasta!

Hengailu ilman alushousuja kuulustelutilanteessa toimii vain elokuvissa. Saksalaisen leffateatteriketjun päräyttävää mainontaa. Ajatukset lennähtävät koko talven tärkeimpään periaatekeskusteluun alusvaatteista mainonnassa. Toista maata toivoo: oi, kunpa alusvaatteet kiellettäisiin mainonnassa. Ei enää boksereita, bikineitä tai muita hepeneitä. Kaikki esiin! Vapauttavaa naturalismia ja nakua pintaa.

Rakastan näitä piirrettyjä printtejä. Ne ovat inhimillisempiä kuin monasti superphotoshopatut tsysteemit mitä näemme joka päivä.
Mainoksen takana maailman luovin mainostoimisto Jung von Matt.

[via]

Sairasta leikkausta

Sairasta
Sairaslomalainen kirjoittaa. Menossa on viimeinen työpäiväni vanhassa työpaikassa. Kuume on hipelöinyt ennätyslukemia viimeiset päivät. Sairaslomalla. Makuaistien valtakunta on turta.
Showtime mallintaa yllä omaa vahvuuttaan. Kill Bill vaihtuu Ill Billiksi. Olen nyt naurettavuuksiin vaipuva pilkkunnusbauttaja. Laittakaa se kuumeeni piikkiin. Uncut-sana tämän elokuvan yhteydessä hieman arvelluttaa. Uncut! Pelkästään baarikohtauksessa leikataan 57 hahmoa hengiltä. Toinen pieni virheytys tipahtaa siitä että tässä mainostetaan vol 2:ta vol 1:n lookilla.

Omistan tämän postini pitkäaikaiselle kolleegalleni ja ystävälleni Juhalle. Kiitos.

Revenge is never a straight line. It’s a forest, And like a forest it’s easy to lose your way… To get lost… To forget where you came in”.

Aina ajankohtainen Lai

Räkätaudin piinatessa silmiä ja hengityselimiä on luontevaa heittäytyä sentimentaaliseksi. Claude Lelouchin 1960-luvun iki-ihanan romanttinen klassikkofilmi Mies ja nainen (Un Homme et Une Femme) synnytti Suomalaiseen arkitodellisuuteen kaksi klassikkotunnaria jotka toimivat edelleen. Kuinka monen elokuvan soundtrack pystyy moiseen?
Aikuisen dramaattinen, bossa nova-vaikutteinen jazz osuu maalaavuudessaan täydellisesti keskiöön.
Mikä lienee ollut prosessi Siljan tunnsumusiikin valinnaksi? Ranskalaisen Lai:n sävelet soivat edelleen firman mainonnassa ja viestinnässä. 2000-luvun muistetuimmassa lokkihalauspätkässäkin tunnusmusiikin ensimmäiset nuotit olivat käytössä.
YLE TV2:n Ajankohtaisen kakkosen alkuperäinen tunnusmusiikki on myös kansalaisten tajuntaan porautunut klassikko. En varmasti ikinä unohda miltä tuntui tuijottaa telkusta alkuperäisen ohjelmatunnuksen uhkaavaa ja maagisen juhlavaa tutkakuvaa Lain loistavan pum-pum-pu-dum rummutuksen säestyksellä. Tätäkin musiikkia on raikastettu ajan mittaan, mutta tunnistettavuus pysyy. Kuten pitääkin.
Myös BBC on käyttänyt saman säveltäjän tuotantoa tunnusmusiikkina.
Mestarisäveltäjä Francis Lai:n kotisivu.

Fucking iPhone

[muokattu 14.1.]

Siinäpä se. Tuotteen julistaminen sköndäksi voi toimia. Kun sen tekee oikein. David Lynchin viimeaikaisia ideointi-luentoja jäljittelevä feikkimain(i)os. Meni minuun aluksi täysin aitona, ovelana jopa kierona viraalifilkkana. Upposi kuin Blue Velvet aikoinaan. Kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä nokkelan Lynch-fanaatikon parodia. Kyseinen kommentti löytyy kuulemma Inland Empiren ekstroista. Tämän jos joku voisi vahvistaa.

Toisaalta. Kuka tietää. Nykyaikaisin mainonta on juuri tätä. Mainoksia jotka näyttävät feikkimainoksilta vain herättääkseen keskustelua. Tästäkin filmistä tohistaan lukuisilla blogeilla. Ja brändi elää siinä siivellä.

Davidin mainitsema triljoona vuotta on muuten aika pitkä aika odotella. Emme taida olla enää silloin täällä sähläämässä kännykkäfilmeinemme. Miljoona miljoonaa miljoonaa vuotta.
Kiitos PA tarkennuksesta.

Leukailua

Minäkin haluan korvalleni apparaatin jolla saa meluavat ääliöryhmät hiljaiseksi yhtä verevästi kuin tässä. Pahimmat ärsytyskynnyskysymys-ryhmät maailmassa:

1. italialaiset opiskelijalaumat

2. italialaiset opiskelijalaumat

3. italialaiset opiskelijalaumat

4. lauma teinipoikia ensikänneillään laivaristeilyllä

5. kolmen ”tenorin” lauluisa kotimatka karaokebaarista klo 04:40

This is living too

Voi elämä!Elämä on niin tätä
Kumpi oli ensin, Southern Maryland-paikallislehti kotikutoisine artikkeleineen elämästä eteläisessä Marylandissa, vai piinkova superbrändi Playstation 3?

Oli miten tahansa. Tämä PS3 spotti josta todennäköisesti kaikki kynnelle kykevät ovat jo vauhkonneet aikaa sitten, nosti ihon kanaliemikuutiolle välittömästi kun pääsin jutun jyvälle. Kuka sanoi että mainosten täytyy aina olla 30 sekkaa? Suksikoon nunnaluostariin. Aika menee eteenpäin ja vallankumous tikittää nurkan takana. Joka hetki.

Enoni on taustakuva

Enoni on Jacques Tati

Tästä on tehnyt mieli mainita jo pitkään. Elokuvafriikkailijana ja julistetaiteen ystävänä tämä sivusto oli kuin pääsy puolitiehen taivasta. Sivustolla on ladattavissa työpöydän taustalle kuvia Criterionin julkaisemista krhm…taide-elokuvista. Vihaan tuota termiä.

Kun uskalsin 16-vuotiaana irrottautua Uunojen ja Rambojen silloisesta ylivallasta, tajusin että en ollut nähnyt yhtään todellista elokuvaa. Sellaista jonka haluaisin mukaan autiolle saarelle rannalle rakennettavaan ulkoilmateatteriin. Enoni on toista maata voisi olla yksi niistä jotka kelpuuttaisin katsottavaksi pitkien öiden riemuksi. Juliste on monilahjakkaan oscar-voittaja Pierre Étaix’n käsialaa. Graafikko, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, klovni, koomikko…

Selkäni takana seinällä on toinen Pierre Ètaix’n, kohta 80-vuotiaan miehen aikanaan loihtima juliste.