Blogaajan hullu utopia muuttui todeksi

IMG_9644

Triljoona vuotta sitten kirjoitin omaksi huvikseni blogia nimeltä Toista Maata. Elettiin blogikirjoittamisen viikinkiaikaa. Blogit olivat jotain uutta viileää. Seurasin kansainvälisiä blogeja ja kipinöidyin naputtelemaan omaani ihan julmaa uteliaisuuttani. Kirjoittamisen aiheeni kulkeutui muutamien naurettavien harjoitusten jälkeen mainonnan äärelle. Olen aina, aivan pienestä pojasta asti, ollut kiinnostunut mainonnasta. En tiedä. Ehkä siksi, että ne ovat laadultaan kirkkaampia ja kontrastisempia kuin moni muu tyylilaji. Tai ehkä siksi, että mainonta on nopeasti naposteltavaa ja melko viihdyttävää, kun sille päälle sattuu.

Blogi-rustaukseni olivat kevyttä sanailua mainonnan tähtihetkien väkevyydestä maailmalla. Koin tuolloin ja koen edelleenkin Suomalaisen mainonnan ja brändinrakennuksen olevan liian vakavaa ja mutkikasta. Halusin hetkittäin heittää ilmoille kysymyksen, emmekö me Suomessakin voisi tehdä jotain merkittävää.

Vuosia kirjoittelin ihan itselleni. Blogia sisäänpäinkääntynein ajatuksin. Omaa kivaa. Röhönaurua näppikselle.

Sitten blogini oli ehdolla vuoden markkinointi-blogiksi.

En edes tuolloin vetisimmissä unelmissanikaan kuvitellut päätyväni mainostoimistoon töihin. Olin vakaa yleisradiomies, journalisti ja taiteilija. Madmen pyöri ensimmäistä kertaa tuolloin jo televisiossa. Pidin ajatusta mainostoimistossa työskentelystä naurettavana, vanhanaikaisena ja etäisenä. Ja samalla ajatus minua viehätti.

Se mitä kirjoitin blogille ohjasi kehitystäni salaa ja kavalasti.

Nyt takana on lukuisia vuosia, lukuisia harjoituksia, lukuisia epäonnistumisia, lukuisia kiihkeitä innostuksen hetkiä mainostoimistossa. Heittäydyin ystävän kutsusta mukaan hullunmyllyyn, jossa ylämäet ovat olleet lyhyitä ja alamäet viivatun pitkiä. On ollut samaan aikaan ihanaa ja samaan aikaan hirveää. Aivoni, sydämeni ja työtuntini ovat venyneet melkoisiin ulottuvuuksiin. Kunnianhimo, intohimo, himo.

Huomenna tämä muinaisblogaaja hipsii uuteen toimistoon. Onhan tämä aika hävyttömän hassua.

Levynkansikuvapoju

Whoever controls the media, controls the mind.
Ranskan Fnac-levykauppa osoittaa hyvää reaktionopeutta. Samea signaali kasvaa valtavirraksi muutamassa kuukaudessa. Levynkansinaama, eli Sleeveface on tämän talven internet-byymejä.

Ohjeet. Tarvitset kameran ja vinyylilevyn kannen jossa on kasvot. Laita naamasi eteen levynkansi ja yritä asetella se samaan linjaan kroppasi kanssa. Saatat tarvita tähän tietenkin toisen ihmisen ottamaan kuvan. Räps. Anonyymiä, luovaa, kierrättävää, sympatico.

Sleeveface-sivusto.

Facebookin levynkansipää-yhteisö.

Taidemuotona vinyylinkannet ovat omaa luokkaansa cd-levyihin verrattuna. Senkään takia vinyyli ei kuole koskaan.

Wild Wacky World of Web

Muutos
Se tuntui melkein loukkaukselta.

Muinoin minua haastateltiin työtehtävään, jonka olen kuukauden kuluttua jättämässä taakseni. Haastattelijana oli tuolloin ihminen, jonka oletin tuntevan minut. Kysymys kuului, olenko muutosvastarintainen. Se tuntui melkein naurettavalta. Se tuntui melkein loukkaukselta.

Tämän jälkeen olen tehnyt hartiavoimin töitä. Olen raaputtanut sisäsiistin virastolookkia lähentelevän kuoreni alta esiin boheemia taiteilijahahmoa ja kantanut mukanani viimeisintä piippaavaa avaruusteknologiaa. Olen kiljunut muutosta. Kuulostaa vitsiltä. Siitä on kuitenkin ollut hyötyä.

Olet sitä mitä uskottelet toisille olevasi, totesi John F. Kennedyn isä New Yorkilaisista (sitaatti: Mondo Matkaopas New York). Eikös tämä päde ihan meihin kaikkiin?

Internetin käyttäjät jakautuvat kahteen pääryhmään. Ne jotka pelkäävät kolmikruunua www-hirviötä ja niihin jotka ovat ovat nyt uudisraivaajien asemassa. Kolmikruunun kanssa jatkuvassa kahnauksessa olevat käyttävät nettiä pakonomaisesti vain elämää ylläpitäviin toimiin. He ovat jääneet vanhalle mantereelle. Sitten ovat ne joita joskus 1990-luvulla sanottiin surffaajiksi. Homo Surfiens. Siksi minullakin on surffitukka. Nämä jälkimmäiset ovat opetelleet sytyttämään tulia blogeilleen, hiomaan aseita YouTubesta ja kalastamaan Facebook-järvellä.

Samaan aikaan. Mainosala ja mediamammutit elävät suurinta muutosta sitten elevision keksimisen. Jääkauden jälkeistä aikakautta johtaa wide wide world of web. Muutos näkyy myös tässä kahtiajakautumisena. Toiset pitäytyvät perinteissä kiinni kynsin ja torahampain. Kiinnittelevät julisteita kadunkulmiin kuin Moulin Rougessa konsanaan ja tekevät hauskoja 30-sekuntisia filmejä kuten tapana on ollut aikojen alusta. Samaan aikaan toiset katselevat meren yli toista maata. Palaneen käryn ensimmäisenä haistaneet mainostoimistot muuntautuvat kokonaisvaltaisiksi maineenhallintaoperaattoreiksi. Notkeimmin taipuvat mediatalot menevät kiljuen nettiin netin ehdoilla. Big big big picture, jonka rakensi mediavallankumous. Eikä kukaan taida tietää missä me olemme kymmenen vuoden kuluttua. Let´s go.

Tämäkin on hyvä muistaa: muutos alkoi heti alussa. Eikä sen jälkeen ole ollut muuta.