Internöötin trendikartta 3

Onko pakko pysyä kartalla?
Onko pakko pysyä kartalla?

Mustan aukon jälkeen toiseksi suurin elävä olento maailmassa on intternetti. Intternetti koostuu rihmastoista jossa ihmiset kulkevat ajatuksen nopeudella. Siellä intternetissä on isompia ja pienempiä paikkoja tai sumppuja joita kutsutaan sivuiksi. Oikeasti ne eivät ole sivuja sillä harva intternettisivu on painettu musteella eikä niitä oikeasti käännellä. Ihmiset menevät niille sivuille ja tuijottavat niitä jonkin aikaa 1-100 sekuntia. Joillakin on housut jalassa. Intternetti kasvaa räjähdyksellisesti joka hetki. Maailmankaikkeudessa on joidenkin laskelmien mukaan jo yli miljoona intternetin käyttäjää.

Kartta löytyi tuolta.

Anteeksi.

Ensin ajattelin että en kirjoita tähän yhtään mitään. Julkaisen vain nuo kaksi linkkiä ilman otsikkoa ja selittelyä.

Linkki

Linkki

Sitten päätin kirjoittaa nuo alkusanat. Päätin kuitenkin olla lisäämättä otsikkoa. Kerrankin.

Nuo ylläolevien linkkien blogi-kirjoitukset ovat rikastuttaneet ja laajentaneet näkemystäni alasta jota rakastan. Oloni on kuin humalaisella bätmänillä. Riudun copywriterismin oudommalla puolella. Sanat syntyvät epäkaupallisuuden kehdossa jossa sana mainos saa ihmiset kihisemään. Kuitenkin tehtäväni on myydä ja rakastuttaa. Tuulimyllyt ovat isoja punaisia. Takanani on melkoisen metka matka ristiriitaisuuksien tulituksessa. Kirjoitan lämpimästi ihmisistä jotka vihaavat tai ainakin häpeävät sitä mitä teen.
Ohjenuorani kirjoittamisen tiellä.

1. Ideat ovat kaiken aa ja oo. Jos ei ole yhtään ideaa ei ole yhtään ideaa tehdä yhtään mitään.

2. Tunne kohteesi kuin itsesi. Elä tai eläydy.

3. Kirjoita itsesi näkymättömäksi.

4. Uskalla olla mahtava.

Rakkain terveisin kaikenkaltaisille.

Toista maata.

Älä näytä

Älä näytä tuotetta. Älä näytä mihin tuotetta käytetään. Älä näytä tuotteen hyötyä kuluttajalle. Näytä tuotteen haitat.
Eihän se näin mene!

Meneepäs. Juuri näin. Kaikki se mitä et näe on juuri niin hyvää kuin kuvittelet!

Alusvaatemainontaa kritisoidaan henkisen kieltolain nimeen joissakin piireissä yhtenään. Olisihan se tylsää jos ei yhtään keskusteltaisi. Hyvä että löytyy jutunjuurta. No nythän on niin että tässä mainoksessa ei näytetä yhden yhtä alusvaatetta tai huikean eroottissävytteistä ruumiinosaa. Tupakka on ainoa näkemäni säädyttömyys ja sitäkin yritetään polkea sammuksiin.
Veikkaanpa tämän rintaliivimainon hermostuttavan kaikesta huolimatta joitakin. Hyvä sekin.

Toimisto: Saatchi & Saatchi Dubai

[via]

Nimimerkillä kokemusta on

Tämä blogikirjoitus osui ja upposi. Maaperä oli otollista. SEK & Greyn suunnittelujohtaja puhuu laidallisen mitalla asiaa bullshitistä. Siitä mistä kenkä usein/useimmiten puristaa. Ihmisten välinen kommunikaatio on jo sinällään vaikea laji (Osmo A. Wiio). Miksi niin moni johtaja sortuu laukomaan tuntitolkulla tyhjäpäisiä nollatotuuksia ja epäselvyyttä lisääviä ajatelmiaan? Johtajat puhuvat monasti mangobangolatinaa jota he edes itse eivät ymmärrä. Nimimerkillä kokemusta on. Analyysejä puheen sisällöstä on jälkikäteen kaveriporukalla puitu. Ja Paljon. Esimerkiksi. 2 tuntia puhetta sisälsi yhden ajatuksen joka oli kaikille entuudestaan täysin tuttu. Tehokasta.

Tämä kirjoitus potkaisee samaa ongelmaa laajemmasta näköhinkkelistä. TBWA:n toimitusjohtaja lataa isolla huutomerkillä asiaa suomalaisesta johtamisesta. Maaperä oli jälleen otollista. Tarkoitan siis itseäni, en moreenia, savea tai mitään muutakaan maaperää. Suomalainen johtaminen on mitäsattuuolemaan. Työntekijät ajetaan ahtaalle takomaan lyhyen tähtäimen liukuhihnaa sellaisella sykkeellä että kukaan ei ehdi enää ajattelemaan sitä pikku juttua, että miten asian voisi tehdä paljon tehokkaammin ja tuottoisammin. Luovuus on sivuseikka. Helposti ymmärrettävät numerot ovat usein koko totuus. Kriittistä ajattelua ei haluta kuunnella. Haasteet koetaan uhkina jotka vaimennetaan erilaisin pakkotoimin. Pelko ja 1800-luvun siirtomaaherrasmeininki ovat vallalla. Harva tuntuu ymmärtävän että firma kasvaa ihmisten kautta. Sekä asiakkaiden että työntekijöidensä kautta.

Väite. Parhaat tekijät eivät monasti edes halua päällikköpallia allensa. Miksiköhän on näin?

Tämä laskee vääjäämättä tasoa kaikilla tasoilla. Eikö vain? Vai? Miten on? Kuis? Hä?

Tämä oli puheenvuoro ihan perusjärjenkäytön ja inhimillisen toiminnan edistämiseksi kaikessa johtamisessa.

Lopuksi kaiken voi lyödä läskiksi pelaamalla erän häränkakkabingoa.

Tämä kirjoitus on todennäköisesti todiste myös omasta kyvyttömyydestäni kommunikoida selkeästi.