Toista maata

PakoLentokapteenin mukaan bloggaaminen on kielletty matkan aikana. Joten kerätään erinäköiset kukko-, disco- ja meripillit jälleen pussiin ja koetellaan olla ihmisiksi. Ihmisiä. Edes joskus. Kohteessa on kymmenisen astetta lämpimämpää ja hiton paljon vähemmän itsekeskeisiä helsinkiläisiä, joille olen saanut viime päivät kyynärsauvojeni kanssa antaa jatkuvasti tietä. Kuin joku hovimestari. Ei mitään moraalia. Kulunut kirosana tähän______. Mummot ovat kyykyttäjinä olleet ylivoimaisesti pahimpia fachisteja. Kiitos heille siitä. Toivottavasti olette saaneet täyttä tyydytystä simputtamisestani. Sillä olisi kurjaa jos ette ole. Saaneet. Pahan akseliin ovat liittyneet myös, onneksi suhteellisen pieninä määrinä, ns. ”nuoret” äidit, joille maailma näkyy vain sen maailmaan saatetun lapsen kokoisena. Ymmärrettävää. Vammainen mies kadulla on sama kuin punainen vaate vihaiselle ompelijalle. Katson ulos ikkunasta. Yritän muistella millaista kohteessa oli viimeksi. Se oli pakkolasku jonka teimme. Ihmiset aina hämmentyvät kun kerron tästä. Koneen toinen moottori sammui Andorran yläpuolella. Pakkolaskussa on aina hieman dramatiikkaa.

Olimme väsyneitä. Emme nähneet mitään.

Laulu lähtee soimaan.
Por ti sere gaviota de tu bella mar.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s