
Alussa oli Luoja.
Kurkkuni alkaa olla tätä ^ myöten täynnä Ällää.
Kaikki se Luovuuslätinä jota olemme saaneet viimeiset ajat kuulla. Luova luokka, Luovat työpajat, Luovat seminaarit, Luovat verkostot, Luovat mitä luovat, Luovaa sitä, Luova lantaa tätä. Littuun jo koko L-sana! Älkää ymmärtäkö minua väärin, tai jos ymmärrätte niin älkää ainakaan vääristä syistä. Humöörillä minä vain. Kunhan pihisen. Luotiin sitä ennenkin. Mutta ilman kauheaa mekkalaa koko asiasta.
Mutta mihin tarvitsemmekaan ennen rakastettua ja romantisoitua, nyt väärinymmärrettyä ja riistettyä Luovuutta sen jälkeen, kun se lopulta vihdoinkin automatisoidaan? Elämme nimittäin viimeisiä aikoja kun luovuus on vielä ihmisten hallussa. Kohta luovuus lukeutuu taiwanissa valmistettujen mikropiirien työmaaksi.
Testasin paria mainosautomaattia, jotka ovat ensimmäisiä askeleita Luovuuden automatisoinnissa. Lue loppuun →