Kesä on eläintarhojen kulta-aikaa kävijämäärillä mitattuna. Eläinten stressikäyrillä päästäneen samanlaisiin tuloksiin. Pieni kavalkaadi eläintarhojen ja puistojen mainontaa on paikallaan. Mikä näistä vetoaa parhaiten eläimelliseen puoleesi? 
Oregonin eläintarha mainosti äskettäin Simpanssi-teemaviikkoaan näin. Juju on tietysti siinä että simpansseja ei edes näytetä. Myös..
..puussa lepuuttava seepra oli valjastettu simpanssiviikon mainostarkoituksiin. Voin hyvin kuvitella miten kivasti nämä ovat vedonneet perheen pienimpiin. ”Isi, miksi tuo seepra roikkuu puussa”. Ukolle on ollut helpompaa viedä 70 senttinen kysymysautomaatti pelkäämään eläimiä kuin lähteä pitämään oppituntia mainonnan keinoista.
Myös maailmankuulu San Diegon eläintarha luottaa yläilmoissa roikuskeleviin seeproihin. Tässäkään tapauksessa itse mainostettava asia ei ole näkyvillä. Leijonat ovat saapuneet, julistaa tämä printti. Leipätekstissä kehotetaan: ”Haukkaa pala aitoa Afrikkaa. Toivotaan, että se ei haukkaa sinua”. Jännää.
Korkeasaari tarjoaa ”korkeajännitystä” kertomalla maailman suurimman kissapedon olevan Helsingissä. Taakse kätkeytyy tärkeä kampanja jolla kerätään rahaa harvinaisten kissaeläinten pelastamiseksi. Valitettavasti tämä on sitä mielikuvituksettomampaa mainontaa jolla kuluttajan aivot pyritään pitämään narikassa. Suorasukainen pullistelu mitoilla tai suorituskyvyillä on vanhanaikaista ja aikansa elänyttä. Miksi kisu on metron rullaportaissa? Helsinkiäkö ne symboloivat? Missä on tarina? Missä on koukku? Tragedia Amurin tiikereiden viimeisistä on jäänyt taustalle. Tämä näyttää pikemminkin vanhalta Esson mainonnalta.
Lopuksi kolme Toronton eläintarhan mainosfilkkaa jotka vetosivat kierolla huumorillaan. Tässä lähdetään mallikkaasti kokonaan ulos eläintarhasta ja viedään homma absurdille tasolle. Synkkä fiilis eroaa totaalisesti totutusta eläintarhan maineennostatuksesta ja kerää siksi minulta pisteet. Kateus on kuolemansynneistä ainoa josta ei voi nauttia. Se tekee kaikesta erittäin hauskaa.
Lopuksi.
”No animals were harmed during the making of these ads”.
Toista maata 